HIUKSET
Hiuksen rakenne:
Hius on muodostunut keratiinista, sarveistuneista, kuolleista soluista. Hiuksen juuriosasta, eli papillaariosasta syntyy hiusta jatkuvan solunjakautumisen seurauksena. Natiiviosa, eli varsiosa jaetaan kolmeen eri kerrokseen: 1. Suomu- ja pintakerros (kutikula) 2. Kuitukerros (kortex) ja 3. Ydinkerros (medulla).
Suomukerros kutikula muodostuu levymäisistä, rosoreunaisista, hiusta kiertävistä päällekkäisistä keratiinikuiduista ja päällekäin limittäytyessään nämä muodostavat hiuksen pinnan. Keskimäärin hius sisältää 6-10 suomukerrosta. Suomukerrokset määrittelevät hiuksen paksuutta; mitä paksumpi hius on, sitä enemmän siinä on suomukerroksia. Suomukerroksessa on vettä ja liikaa hylkivä pinta ja se on väriltään väritön ja läpikuultava.
Kuitukerros pitää sisällään neljä eri osaa: A. Kuitukerroksen solu B. Makrosäikeet C. Mikrosäikeet ja D. Protosäikeet. Kuitukerroksen keratiinisolut ovat muodoltaan putkimaisia kuitusoluja, joita solujen väliaine pitää kasassa.
Kuitusolu koostuu suuresta joukosta makrosäikeitä, joista jokainen muodostuu itsensä ympärille kiertyneistä mikrosäikeistä. Mikrosäikeet muodostuvat protosäikeistä ja yksi protosäie koostuu kolmesta spiraalimaisesta molekyyliketjusta, jotka muodotuvat hiili, vety, happi ja typpi atomeista. Molekyyliketjuja liittävät toisiinsa poikittaiset rikkisidokset. Happiatomien sitoutuessa rikkisidokseen, hiuksen rakenne vaurioituu ja hiuksesta tulee huonokuntoinen, tätä kutsutaan happivaurioksi. Kuitukerros sisältää myös hiuksen väripigmentin eli melaniinin. Kemiallisilla käsittelyillä vaikuetaan kuitukerroksen rakenteeseen.
Kuitukerroksen keskellä sijaitsee hiuksen ydinkerros, joka muodostuu tyhjistä onteloista. Ydinkerroksen merkitystä ei tarkalleen tiedetä ja hyvin hennoista hiuksista se saattaa puuttua kokonaan.
Suomukerros kutikula muodostuu levymäisistä, rosoreunaisista, hiusta kiertävistä päällekkäisistä keratiinikuiduista ja päällekäin limittäytyessään nämä muodostavat hiuksen pinnan. Keskimäärin hius sisältää 6-10 suomukerrosta. Suomukerrokset määrittelevät hiuksen paksuutta; mitä paksumpi hius on, sitä enemmän siinä on suomukerroksia. Suomukerroksessa on vettä ja liikaa hylkivä pinta ja se on väriltään väritön ja läpikuultava.
Kuitukerros pitää sisällään neljä eri osaa: A. Kuitukerroksen solu B. Makrosäikeet C. Mikrosäikeet ja D. Protosäikeet. Kuitukerroksen keratiinisolut ovat muodoltaan putkimaisia kuitusoluja, joita solujen väliaine pitää kasassa.
Kuitusolu koostuu suuresta joukosta makrosäikeitä, joista jokainen muodostuu itsensä ympärille kiertyneistä mikrosäikeistä. Mikrosäikeet muodostuvat protosäikeistä ja yksi protosäie koostuu kolmesta spiraalimaisesta molekyyliketjusta, jotka muodotuvat hiili, vety, happi ja typpi atomeista. Molekyyliketjuja liittävät toisiinsa poikittaiset rikkisidokset. Happiatomien sitoutuessa rikkisidokseen, hiuksen rakenne vaurioituu ja hiuksesta tulee huonokuntoinen, tätä kutsutaan happivaurioksi. Kuitukerros sisältää myös hiuksen väripigmentin eli melaniinin. Kemiallisilla käsittelyillä vaikuetaan kuitukerroksen rakenteeseen.
Kuitukerroksen keskellä sijaitsee hiuksen ydinkerros, joka muodostuu tyhjistä onteloista. Ydinkerroksen merkitystä ei tarkalleen tiedetä ja hyvin hennoista hiuksista se saattaa puuttua kokonaan.
Hiuksen ominaisuuksia
Hiuksen on läpimitaltaan vaihteleva ja sen paksuus vaihtelee 0,04-0,12mm välillä. Mitä paksumpi yksittäinen hius on, sitä enemmän se sisältää suomukerroksia.
Hiustuppi määrittelee hiuksen hiuksen kiharuuden, sillä jos pyöreästä tupesta kasvaa poikkileikkaukseltaan soikea soikea hius, hiukset kasvavat kiharalle.
Joustavuus ja venyvyys ovat hiuksen rakenteellisia ominaisuuksia. Jos hius on käsittelemätön ja hyväkuntoinen se voi venyä jopa 10-30 prosenttia, mutta pystyy silti palautumaan takaisin muotoonsa spiraalimaisen rakenteensa vuoksi. Sähköiseltä varaukseltaan hiuksen pinta on aina negatiivinen ja tästä syystä se vetää puoleensa positiivista varausta olevia hiukkasia, kuten esimerkiksi likaa. Hiuksen kunto vaikuttaa myös hiuksen sähköisyyteen: mitä huonokuntoisempi hius on sitä enemmän siinä on sähköistä varausta.
Erilaiset hiuslaadut
Normaali hius on läpimitaltaan 0,04- 0,06mm paksu, se on terveen näköinen, kiiltävä ja talineritys on normaalia.Ohut hius on puolestaan alle 0,04mm paksu ja sen hiussäie on ohutta.
Lasimainen hius, eli liukkaat hiukset sisältävät paljon proteiinia ja vähän kosteutta ja niiden kihartaminen ym. muotoilu voi olla monesti haasteellista. Harmaantuneet hiukset voivat olla usein lasimaista hiuslaatua.
Huokoinen hius,eli vaurioitunut hius on kiilloton, katkeileva ja kuiva. Huokoisessa hiuksessa hiuksen suomukerros on avoin.
Iho
Ihon tärkein tehtävä ihmisen suurimpana elimenä on suojata kehoa. Iho suojaa kehoa mm. Uv säteilyltä ja bakteereilta. Iho myös erittää talia, hikeä ja se korjaa vaurioita.
Rakenteeltaan iho koostuu kolmesta kerroksesta: epidermis, dermis ja subkutis.
Ihon päällimäinen kerros epidermis on paksuudeltaan 0,05-0,2 mm paksu ja se on kerrostunutta epiteelikudosta eikä se sisällä lainkaan veri-tai imusuonia. epidermis uusiutuu jatkuvasti sen alimman kerroksen eli tyvisolukerroksonen kautta, solujen noustessa pintaan ja hilseilessä pois noin 3-4 viikon sisällä.
Verinahka eli dermis on 0.5-2 mm paksua sidekudosta, joka koostuu kollageenista ja elastiinista. Kollageeni on hyvin venyvää proteiinia, joka toimii ihon rakenneaineena ja antaa iholle mekaanista tukea. Elastiini, joka myöskin on proteiinia, puolestaan tekee ihosta joustavan. Dermis sisältää paljon veri-ja imusuonia, sekä hermoja, joiden kautta Iho saa ravintoaineensa. Dermiksessä sijaitsee ihon aistien reseptorit, hermopäätteet, hikirauhaset, talirauhaset ja karvatupet. Verinahan alla sijaitsee ihonalaiskudos eli hypodermis, joka on ihonalainen rasvakudos ja jonka paksuus määrittyy ihmisen rasvakudoksen mukaan. Sen tehtävä on liittää ihon pintakerrokset sen alla sijaitseviin kudoksiin, lihaksiin, rustoihin ja luihin sekä toimia varastona elimistön energian aineenvaihdunnalle.
Hydrolipidikalvo eli happokelmu on ihon pinta ja siinä elää suojaavia mikrobeja.
Hiuspohjan iho
Hilseily on yksi hiuspohjan ongelmista ja sen syytä voi olla vaikea selvittää. Hilse on kasaantunutta, kuollutta pintasolukkoa ja voi johtua hormonaalisista syistä, vääränlaisista pesumenetelmistä, kuivasta ilmasta tai ravitsemuksesta. Hilsilyyn liittyy myös usein hiuspohjan rasvoittuminen, mutta myös kuiva päänahka hilseilee. Rasvainen hiuspohja on seuraus talin liikaerityksestä ja se tunnistaa siitä, että hiukset ja hiuspohja tuntuvat öljyiseltä. Hiuspohjan kuivuminen puolestaan voi olla säätilasta aiheutuva ongelma, esim. talvella vähäinen ilmankosteus. Hiuspohjan talituotanto on vähentynyt ja tästä syystä hiuspohja voi olla kiristävän tuntuinen.
